Kevät on ollut liitossa muutosten aikaa. Toiminnanjohtajan tehtävässä on aloittanut toinen allekirjoittaneista, samalla kun edeltäjä Ville Valorinta, sekä kehitys- ja viestintäpäällikkö Annika Paananen siirtyivät liiton kaupallisista toiminnoista vastaavan Badminton Management Oy:n palvelukseen. Muutoksia tapahtuu myös valmennusrintamalla syksyn aikana, toiminta tiivistyy ja samaan aikaan aloitetaan strategiatyö sulkapallon huippu-urheilun osalta.Tarvitsemme vision valmennuksen osalta eli missä haluamme olla huippusulkapalloilun osalta lähitulevaisuudessa ja pidemmällä aikavälillä – sekä suunnitelman toimenpiteistä tavoitetilaan pääsemiseksi. Tällainen strategiatyö ei synny yksistään liiton työntekijöiden ja luottamushenkilöiden toimesta vaan rakentuu yhteistyöhön seurojen kanssa. Sitoutumista tarvitaan kaikilla tasoilla.

Suurin osa suomalaisen sulkapalloilun eteen tehtävästä työstä tapahtuu juurikin seuroissa. Seuratoiminnan tiimoilta on kevään aikana käyty keskusteluja suurimpien seurojen kanssa, sekä toteutettu seurakysely. Esiin nousi puute kenttävuoroista, sekä koulutetuista ohjaajista ja ohjaajien puute ylipäänsä. Keskusteluiden kautta on alkanut muodostua tilannekuva siitä, mitä toimintaa ja palveluita tarvitaan, eli mitä seurat liitolta oikeastaan haluavat. Kiitos keskusteluun osallistuneille seuroille avoimesta ja rakentavasta keskustelusta, joka käsityksemme mukaan on ainoa kestävä pohja paremman yhteistyön ja tulevaisuuden rakentamiselle. Olemme nyt omalta osaltamme tarttuneet toimeen ohjaaja- ja valmentajakoulutusten tiimoilta, minkä lisäksi seuratukea jäsenmäärän lisäämiseen on jaossa varsin merkittävä potti. Toki Arctic Open on myös iso ponnistus lajin tunnettuuden ja harrastajamäärien kasvattamisen sekä rahoituksen hankinnan keinona.

Liiton sivuilla julkaistussa ensimmäisessä blogipostauksessa väistyvä toiminnanjohtaja Ville Valorinta kirjoitti seuraavaa:

”Seurojen jäsenmäärän kehitys linkittyy luonnollisesti suoraan myös liiton toimintaan ja rahoitukseen ja tässä kohtaa seuroissa pitää tunnustaa se tosiasia, että kakkua ei voi sekä syödä että pitää. Mikäli jäsenmäärät eivät kasva, liiton ministeriöltä saama yleisavustus pienenee vuosi vuodelta ja liiton resurssit pienenevät. Paikallaan pysyvä, saati laskeva jäsenmäärä ei myöskään houkuttele yhteistyökumppaneita, koska ne etsivät lajeja, jotka pystyvät osoittamaan kasvua ja kehittymistä. Tällöin liiton toiminta menee vääjäämättömästi kohti rajoitetumpia toimintoja niin seura- kuin huippusulkapallon puolella ja tällaista kutistumisen kierrettä on jossain kohtaa enää vaikea tai jopa mahdotonta katkaista.”

Kirjoitus on herättänyt paljon keskustelua, mikä on hyvä asia. Kulttuuri muuttuu ja molemminpuolinen ymmärrys kehittyy keskustelun kautta. Vaikka paljon hyvää työtä on tehty seuratoiminnassa – usein vielä vapaaehtoisvoimin – meidän on myönnettävä, että haasteita on edelleen runsaasti. Siinä mekanismissa, joka julkista rahoitusta ohjaa, on kuitenkin suuri painoarvo rekisteröityjen pelaajien määrällä ja mikäli tässä mittaristossa kasvua ei synny, on toiminnan rahoitusta etsittävä muita reittejä pitkin tai vaihtoehtoisesti hyväksyttävä se, että toiminta kokonaisuutena supistuu. Kaiketi kysymys on viime kädessä nykytilanteen hyväksymisestä ja tosiasioiden tunnustamisesta – tämän pohjalta tehtävämme on yhdessä miettiä, mihin suuntaan ja millä keinoin toimintaa olisi syytä kehittää.

Yksi suurimmista haasteistamme on seuroissa harrastavien puute ja sitä myötä tulevaisuuden huippu-urheilijoiden puute. Tuloksia on kuitenkin mahdollista saada aikaiseksi, mikäli pystymme tekemään yhteistyötä kaikilla tasoilla. Näkemyseroja on paljon; valmennuksessa, seuratoiminnassa tai liiton toiminnassa. Erilaiset mielipiteet, rakentavasti ilmaistuina, ovat käsityksemme mukaan kuitenkin paras väylä toiminnan laadun parantamiseksi. Parhaiten keskustelut vievät eteenpäin, kun mielipiteet esitetään asioista keskusteltaessa asianosaisten kesken ja palautteet annetaan niille, joita palautteet koskevat. Tämä vaatii rohkeutta ja suoraselkäisyyttä jokaiselta meistä, ja myös hankalista asioista puhuminen helpottuu, kun tätä tietoisesti opetellaan. Muutos ei tapahdu hetkessä ja se vaati yhteistyötä kaikkien toimijoiden välillä. Viedään lajia yhteistyöllä eteenpäin vastakkainasettelun sijasta – lajin nykytila ja tosiasiat tunnustaen.

Ann-Marie Lairolahti & Tytti Saarinen