Maaliskuu 2020. Istumme Sulkapalloliiton puheenjohtajan Jaakko Mäki-Petäjän kanssa Helsingin keskustassa hänen toimistollaan. Jaakko on muutamaa viikkoa aikaisemmin kysynyt kiinnostustani liiton toiminnanjohtajan tehtävään ja tarkoitus on keskustella aiheesta tarkemmin. Kesken palaverin saamme tiedon, että Englanti on ilmoittanut vetäytyvänsä kevään 2021 sekajoukkueiden EM-kisojen järjestelyvastuista vauhdilla kiihtyvän koronapandemian vuoksi. Muutamaa minuuttia myöhemmin Jaakko on jo puhelimessa Euroopan liiton johdon kanssa ja selvittää, pitääkö tieto paikkansa ja miten uuden järjestäjän valintaprosessi toteutetaan. Pikakelaus helmikuulle 2021, Euroopan parhaat sulkapalloilijat ovat kokoontuneet Vantaalle ja Suomessa pelataan historian ensimmäiset sulkapallon aikuisten arvokisat.

Voidaan sanoa, että tuosta maaliskuisesta iltapäivästä alkoi eräällä tavalla uusi aika suomalaisessa sulkapallossa. Jaakko uskalsi ajatella isosti ja lennokkaasti ja totesi puheenjohtajakautensa aluksi, tai mahdollisesti jo ennen sen alkamistakin, että Suomessa ei ole mahdotonta tuoda sulkapalloon merkittävästi lisää rahaa. Vahingoniloiset ja konservatiivisemmin ajattelevat laji-ihmiset jaksoivatkin sen jälkeen säännöllisesti muistuttaa ja kysellä ”miksei Jaakon lupaamaa miljoonaa näy missään?”.

Vastaus kyselijöille on: nyt näkyy. Suomeen saadun World Tourin Super 500 -osakilpailun Arctic Openin budjetti on miljoonan euron luokkaa ja kaikki se raha tulee (lue on hankittu) liiton normaalin budjetin ulkopuolelta eli suomalaiseen sulkapalloon on tuotu tuo ’Mäki-Petäjän miljoona’.

Jokainen lajiliitto ja urheilulaji voi tietysti haaveilla mesenaatista, joka lahjoittaisi lajille ja liitolle merkittävän summan rahaa ilman odotusta vastikkeellisuudesta tai rahan tuottamista tuloksista, mutta tällaista onnenpotkua odotellessa kannattaa tunnustaa se realiteetti, että yksityiselle ja myös julkiselle rahoitukselle halutaan lähtökohtaisesti vastinetta. Täytyy siis olla tuote, jota tarjota, tuote, joka kiinnostaa ulkopuolisia, tuote, johon sijoittamalla he saavat jotain takaisin. Arctic Open on erinomainen esimerkki tällaisesta tuotteesta, maailman parhaat pelaajat ja yli puolen miljardin kotitalouden globaali tavoittavuus tarjoavat yrityksille mahdollisuuden kehittää omaa liiketoimintaansa yhteistyössä tapahtuman kanssa ja toisaalta julkinen sektori saa turnauksemme avulla kehitettyä Suomen ja Vantaan näkyvyyttä ja tunnettuutta maailmalla.

World Tour -osakilpailut jaetaan aina neljäksi vuodeksi kerrallaan, mutta kun hoidamme järjestelyt nyt ensimmäisellä nelivuotiskaudella hyvin, Suomen kisa saa epäilemättä jatkoa ja tulee vakiinnuttamaan paikkansa World Tourin kalenterissa ja Arctic Openista tulee pysyvä osa kansainvälistä huippusulkapalloa. Jo ensimmäisen vuoden näkymän perusteella voi ennustaa, että turnaus tulee myös tuottamaan vuosien saatossa voittoa, jota voidaan sitten käyttää liiton hallituksen ja johdon parhaaksi katsomilla tavoilla lajin, seurojen ja huippusulkapallon kehittämiseen.

Arctic Openin tuote synnytettiin tyhjästä, se sai konkreettisesti alkusykäyksen yllä kuvatusta puhelinsoitosta maaliskuussa 2020. EM-kisojen jälkeen keväällä 2021 olin yhteydessä BWF:n ja saimme koronaolojen myötävaikutuksella MM-kisat eli Sudirman Cup Suomeen vielä saman vuoden syksynä. MM-kisoilla puolestaan lunastettiin kansainvälisen liiton luottamus ja sen seurauksena Suomi valittiin hakuprosessissa kesällä 2022 ainoana uutena eurooppalaisena järjestäjänä World Tourille ja meille myönnettiin suoraan Super 500 -tason kisa, ainoa laatuaan Euroopassa, ja nyt saamme maailman parhaat sulkapalloilijat vuosittain Suomeen. Mikään ei tule tietysti itsestään ja vaikka Arctic Openin tuote on kansainvälisen TV-tavoittavuuden ja ennätyksellisten palkintorahojen myötä Suomessa aivan ainutlaatuinen, miljoonan kerääminen on vaatinut tietysti erittäin paljon työtä. Ratkaisevaa oli kuitenkin rohkeus ajatella isosti ja alkaa tekemään ja luoda jotain, mihin sekä yksityinen että julkinen sektori olivat halukkaita lähtemään mukaan. Tämä oli se ydinajatus Jaakon visiossa, kun hän aloitti liiton puheenjohtajana, ei se, että ilmestyisi joku yritys tai hyväntekijä, joka hyvää hyvyyttään ja vastikkeetta lahjoittaa sulkapalloyhteisölle miljoonan.

Viimeaikaiset uutiset julkisen rahoituksen vääjäämättömästä pienentymisestä vuosi vuodelta ovat karua luettavaa, joten edes nykyisen rahoitustason ja toiminnan ylläpitämiseksi yksityinen rahoitus tulee olemaan Sulkapalloliitollekin välttämätöntä. Jotta saamme Arctic Openin rinnalle myös muita yritysmaailmaa kiinnostavia hankkeita, tarvitsemme ykkösluokan lajibrändin sekä kasvavia ja kehittyviä seuroja.

Toiminnanjohtajakaudellani kävin lukuisia keskusteluja yritysten kanssa liiton kumppanuuksiin liittyen ja viesti oli aina pitkälti sama – vaikka 7000 jäsenen liitto ei ole kohderyhmänä suurimmasta päästä, kiinnostusta olla mukana voisi olla, jos kumppaneille pystytään näyttämään positiivinen lajibrändi eli elinvoimaisuutta, innovatiivisuutta, ammattimaisuutta ja kasvua. Tällöin yritykset pystyvät kertomaan omassa viestinnässään menestystarinaa vaikuttavuudesta eli jäsenmäärien, lasten ja nuorten sekä huippupelaajien määrien kasvusta ja toiminnan jatkuvasta laajentumisesta ja kehittymisestä. Hyvä esimerkki oli liiton organisoima Girlminton-hanke, jonka tavoitteena oli auttaa seuroja saamaan lisää tyttöjunioreita ja sen myötä sekä kasvattaa jäsenmäärää että tasapainottaa tyttöjen ja poikien osuutta harrastajissa. Jos seuroissa saadaan tällaisten liiton tuottamien hankkeiden avulla lisättyä jäsenmääriä, yrityskumppanit ovat todennäköisesti kiinnostuneita olemaan mukana tukemassa arvokasta työtä nuorten osallistamisessa ja liikuttamisessa. Hyväkään arvopohjainen hanke ei kuitenkaan pitkän päälle motivoi yrityksiä panostuksiin, jos niillä ei pystytä osoittamaan konkreettisia tuloksia. Viime kädessä potentiaalisten kumppaneiden näkökulmasta kyse on kuitenkin investoinnista, josta ne haluavat saada hyötyä liiketoimintaansa tavalla tai toisella.

Seurojen puolella asia kiteytyy pitkälti resursseihin. Seuroissa on varmasti riittävästi rohkeutta, kasvuhalua ja visioita, mutta monesti toteuttavat resurssit puuttuvat. Tarvitaan toimitusjohtajia tai muilla titteleillä toimivia työntekijöitä, joiden tehtävänä ja vastuulla on seuran kehitys ja kasvu, työntekijöitä, jotka voivat kehittää seuran omia tapoja kasvaa ja toisaalta hyödyntää liiton tuottamia hankkeita kuten edellä esimerkkinä mainittu Girlminton. Jos resursseja tällaisen työntekijän palkkaamiseen ei ole, seuroissa pitäisi olla valmiutta seurojen yhdistämisille, jotta syntyisi yksi tai useampi seura, jossa resurssit riittävät ammattimaisesti ja kasvuhakuisesti johdettuun toimintaan.

Turvataksemme sulkapallon tulevaisuuden kasvun rakentaminen pitäisi aloittaa mieluummin tänään kuin huomenna.

Ville Valorinta

Kirjoittaja on Arctic Openista vastaavan Badminton Management Oy:n toimitusjohtaja ja toimi Sulkapalloliiton toiminnanjohtajana vuosina 2020-23